Viisi vinkkiä Budapestiin

KÄVIN ensimmäisen kerran Budapestissa kesällä 1991. Euroopan muurit – jotka Unkarin rajoilla olivat jo muutenkin rakoilleet – olivat kaatuneet puolitoista vuotta aikaisemmin. Unkari oli aloittanut nopean siirtymän markkinatalouteen ja rimpuili irti sosialismin rakenteista, mutta käytännössä yhteiskunta oli vielä vahvasti sosialismin leimaama.

Budapestin loputtomat kertaustyyliset kerrostalokorttelit olivat tuolloin – ja vielä pitkälle 2000-luvulle asti – arpeutuneita toisen maailmansodan ja etenkin vuoden 1956 kansannousun tulitaisteluista. Talojen seiniä koristivat kranaattien ja luotisuihkujen jäljet. Muutenkin koko keskusta oli läntisen vieraan silmin vastustamattoman rappioromanttinen. Kaupungin asukkaita rähjäisyys ei ehkä miellyttänyt samalla tavalla.

Nyt monet keskustakorttelit on kunnostettu ja luodinreiät julkisivuista on paikattu. Asukkaiden viihtyvyys on taatusti lisääntynyt, mutta jotakin historian kouriintuntuvasta läsnäolosta on myös menetetty.

Kesän 1991 jälkeen olen vieraillut Budapestissä vaimoni ja tyttärenikin kanssa toistakymmentä kertaa. Pääosin kesäisin, mutta myös syksyllä ja talvella. Viimeisin reissu tehtiin kesäkuun alussa.

BUDAPEST on upea ja vaikuttava keskieurooppalainen suurkaupunki, mutta samalla se on helposti lähestyttävä, hurmaava ja monia aisteja hellivä metropoli, jossa historian monumentit  ja kuohuva nykyaika pyörivät loputtomassa tanssissaan kohti tulevaa paprikan, savustetun silavan, viinin ja palinkan maustaessa elämän menoa.

Budapest on täynnä nähtävää, tekemistä ja kokemista, mutta esittelen seuraavassa viisi kohdetta, joissa käymme aina kun Budapestiin päästään.

1. Suuri kauppahalli

Kauppa- ja turistikatu Vaci utcan päässä sijaitseva Suuri kauppahalli on upein kauppahalli, jonka olen nähnyt. 1800-luvun lopussa valmistunut halli on ensinnäkin niin suuri, että henki salpautuu. Eiffeltornimaiset rautarakenteet kannattelevat korkeaa kattoa. Kolme pääkäytävää, kaksi kerrosta ja valtava määrä kauppakojuja tarjoavat uskomattoman määrän elintarvikkeita, matkamuistoja, käsitöitä ja ruoka- ja juomakeitaita.

Hallissa voi tehdä mukavia tuliaisostoksia, mutta siellä voi myös antaa silmien hyväillä vihannes- ja hedelmäröykkiöitä, salamirivejä ja liha- ja kanapinoja ja unelmoida kokkaamisesta näitä makoisia raaka-aineita hyödyntäen.

Toisen kerroksen pystybaarikeskittymässä kannattaa kokeilla unkarilaista langosta, uppopaistettua taikinaroiskeläppää, jonka päälle sivellään smetanaa, juustoraastetta, tomaattikastiketta ja ties mitä täytteitä valinnan mukaan. Suttuista, epäterveellistä ja äärettömän herkullista syötävää!

Ikävä kyllä langoskioskiin joutuu aina jonottamaan, mutta se on vaivan arvoista.

Kannattaa kokeilla myös naapuribaarin suoraan tynnyristä laskettavia ja edullisia unkarilaisia viinejä.

2. Bem sörözö

Vuonna 1991 Budapestin ravintolatarjonta oli nykyhetkeen verrattuna varsin rajoitettua. Pääasiassa valittavana oli perinteisiä ruokaravintoloita pitsiverhoineen ja erilaisia olut- ja viinitupia.

Markkinatalouden synnyttämä ravintolavyöry oli vasta alkutekijöissään.

Osuimme vaimoni kanssa Bem sörözö – nimiseen kellariravintolaan Bem rakpart -rantakadulla (Bem Josef Ter 1) Tonavan varrella Budan puolella muutama sata metriä Margit-sillalta Ketjusillalle päin. Vaimoni oli käynyt Bem sorözössä joskus 80-luvulla, ja iloksemme löysimme paikan hengissä sosialismin kaatumisen jälkeenkin.

Nyt kuljemme joka reissulla kohti Bemin rantakatua ja pidämme peukkua, että Bem sörözö eli ”alapubi”, kuten me sitä kutsumme, olisi edelleen voimissaan.

Sörözö tarkoittaa oluttupaa,  mutta sörözö voi olla niin laadukas ruokapaikka kuin rähjäinen nurkkakapakkakin. Sörözö on kuitenkin aina hengeltään kansanomainen ja perinteitä kunnioittava paikka.

Bem sörözön sisutus edustaa aitoa 70-lukua. Isot loosit, tiiliseinät, nahkaverhoillut penkit ja tuolit, valkoiset pöytäliinat. Aikanaan tarjolla oli itäsaksalaista Wernesgrüner -olutta, nyt paikan olut on itävaltalainen Gösser, toki unkarilaista Sopronia löytyy myös hanasta.

Ruoka oli ja on edelleen aitounkarilaista, tuhtia ja rasvaista, annokset isoja ja hinnat halpoja. Palvelu on asiallista ja ystävällistä.

Esimerkiksi Kievin kananpoika ja kotona tehty kaalisalaatti on takuuvarma valinta, joka ei jätä nälkäiseksi. Aterian päälle lasi hedelmäviina palinkaa, niin ruuansulatuskin toimii.

Kun kulmaovesta laskeutuu portaita Bem sörözon kellarihuoneisiin, tuntee astuvansa vuosikymmeniä taaksepäin, rauhallisen ruokailemisen, viihtyisän tunnelman ja sydämellisen inhimillisyyden aikaan.

3. Nykytaiteen keskus Ludwig-museo

Muutaman kilometrin päässä etelään Budapestin keskustasta Tonavan rannalla sijaitsee Unkarin merkittävin nykytaiteen museo, Ludwig-museo (Komor Marcell utca 1). Museoon on helppo ajaa Tonavan rantaa Pestin puolella kulkevalla raitiovaunulinja 2:lla.

Museorakennus, jonka seinänaapurina on uhkea konserttitalo, on mykistävän hienoa ja toimivaa arkkitehtuuria niin ulkoa kuin sisältäkin. Näyttelytilat ulottuvat kolmeen kerrokseen.

Museo perustuu saksalaisen mesenaattipariskunnan Irene ja Peter Ludwigin kokoelmiin ja heidän sinnikkääseen työhönsä, joka tähtäsi nykytaiteen levittämiseen myös rautaesiripun sulkemaan sosialistiseen Eurooppaan. Museo perustettiin lopulta 90-luvulla, ja vuonna 2005 se muutti nykyisiin tiloihinsa Müpa -rakennukseen.

Ludwig-museossa on useita näyttelyjä vuodessa, ja näytteillä on omien kokoelmien lisäksi kansainvälistä ja unkarilaista nykytaidetta. Tällä kertaa esillä olivat mm. Bauhaus-liikkeen vaikutusta kuvataiteisiin tutkiva näyttely ja slovakialaisen käsitetaiteen kokoelma 60-luvulta nykypäivään (kuvassa Blazej Balazin teokset Godsaveus ja Wetrustin).

Retki Ludwig museoon on aina henkisesti rikastava ja ajatuksia tuulettava kokemus. Teosten tiirailun kruunaa pullo olutta tai lasi viiniä museon avaralla terassilla.

4. Mai Manò-talo ja -kahvila

Viehättävällä Nagymezö -kadulla ison Andrassy-bulevardin tuntumassa sijaitsee yksi Unkarin valokuvataiteen keskuksista, Mai Manò Haz ja mikä tärkeintä, sen mainio kahvila (Nagymezö utca 20).

Manò (Emànuel) Mai oli1800-luvun lopulla unkarilainen hovivalokuvaaja, joka rakennutti talon ja sen ainutlaatuisen päivänvalostudion. Nyt studio on restauroitu, ja talo toimii monipuolisena valokuvataiteen näyttelykeskuksena.

Alakerrassa on kahvila, joka on yksi ehdottomia lempipaikkojamme. Kahvilassa ei sinänsä ole mitään  ihmeellistä, se on vain hiukan boheemi ja nuhjuinen ja erittäin mukava paikka, jonka sohvalla tai terassilla istuskellessa sielu yksinkertaisesti lepää.

5.  Széchenyin kylpylä

Sokerina pohjalla – kylpylä. Budapestissa riittää terminaalikylpylöitä, joiden mineraalipitoinen vesi tulee kuumista lähteistä. Oma suosikkimme on Kaupunginpuistossa sijaitseva Széchenyin kylpylä.

Reilut sata vuotta sitten valmistunut kylpylä on mahtipontinen uusbarokkipalatsi, jonka sisäpihaa hallitsevat ovat suuret ulkoaltaat. Kylpylään pääsee helposti historiallisella keltaisella metrolinjalla numero 1, poisjäänti Széchenyi fürdö -asemalla.

Kun on selviytynyt lippujonoista ja vaatteiden vaihdosta, on nautinnollista astella kuumaan ulkoaltaaseen ja antaa kehon vaipua lämpimän veden syleilyyn. Erityisen hienoa ulkoaltaassa lilluminen on talvella, jolloin voi liikkua kirpeän viileän ilman ja kuuman höyryävän veden rajapinnassa.

Széchenyissä käy paljon turisteja, mutta myös runsain mitoin paikallisia, joille kylpyläkäynti suomalaisten saunomiseen verrattava rutiini. Shakkia altaassa pelaavat tai korttia altaan reunalla lätkivät papparaiset ovat tuttu näky edelleen.

Ulkoaltaasta edetään sisätiloihin, josta löytyy lukuisia eri lämpöisiä ja monen muotoisia altaita. Kaikki ovat upeissa, korkeissa saleissa kaartuvien kupolien alla. Valo taittuu sisään kymmenistä kattoikkunoista.

En tiedä, parantaako kylpylän vesi, mutta takuuvarmasti se rentouttaa ja elvyttää maailman tuiskeessa rasittuneen ruumiin ja mielen. Hitaan ja raukean allaskierroksen voi huipentaa kellarikerroksen tulikuumaan hikoiluhuoneeseen, jossa kanttipäiset mafiosot, pömppövatsaiset liikemiehet ja luisevat leskirouvat kurittavat ruumistaan sulassa sovussa.

Hikoilun jälkeen kylmäaltaaseen, ja jos sieltä noustua ja suolaista sämpylää ja kylmää olutta kylpylän pihalla maistellessa maailma ei tunnu paremmalta paikalta, on tilanne toivoton.